Kirjan kirjoittaminen » Elämäkerta
Miten parhaat elämäkerrat syntyvät?
Kuka niiden takana on, kenestä ne kertovat? Entä miten voisin kirjoittaa oman elämäni tarinan?
Elämäkerrat lasketaan tietokirjallisuuteen, sillä tietokirja sisältää nimensä mukaisesti tietoa eli faktoja. Mutta mitä jos teokseen lipsahtaa värikynää tai kokonaan vääriä asioita? Mikä on kirjoittajan ja kirjassa esiintyvän henkilön vastuu? Paneudutaan tässä artikkelissa elämäkertojen ja omaelämäkertojen muotoihin ja kirjoitustapoihin.
Elämäkerran eri muodot
Elämäkerrallista kirjoittamista voidaan lähestyä monin tavoin. Kaikki riippuu kirjoittajan tavoitteista ja teoksen kohdeyleisöstä. Tärkeää on määrittää, kenelle kirjoitat: onko teos suunnattu perheelle ja ystäville vai laajemmalle lukijakunnalle? Tämä vaikuttaa siihen, minkälaisen lähestymistavan valitset.
1. Elämäkerta (biografia)
Arvaatkin jo varmaan, mikä ero on elämäkerralla ja omaelämäkerralla – jälkimmäisen kirjoitat omasta elämästäsi, ensimmäisen jonkun toisen henkilön elämästä.
Mutta kuka saa kirjoittaa jonkun toisen henkilön elämäkerran, ja pitääkö kirjan kirjoittamiseen kysyä lupa?
Mikä on auktorisoimaton elämäkerta?
“Vesa-Matti Loiri on nyt hyvin, hyvin vihainen. Hänestä on tehty, hui hirveää, elämäkerta, ja ihan ilman lupaa. Auktorisoimatta, niin kuin suuressa maailmassa sanotaan.”
Kuten toimittaja Tuomo Lappalainen Suomen Kuvalehden artikkelissaan kysyy: “Vakavampi periaatteellinen kysymys kuuluu, voiko ihmisillä – ja eritoten Niinistön kaltaisilla päättäjillä – olla yksinoikeutta itseään koskevaan tietoon.” Kysymys liittyy presidentti Sauli Niinistöstä kirjoitettuun elämäkertaan, johon Niinistö ei itse osallistunut.
Tällaista teosta kutsutaan auktorisoimattomaksi elämäkerraksi.
“Auktorisoimaton elämäkerta on työläämpi, sillä kaiken aineiston joutuu keräämään itse”, Lappalainen jatkaa. Kirjoittajan olisi myös osattava erottaa omat mielipiteensä, muistikuvansa sekä kuulopuheet faktoista, mikä osaltaan hankaloittaa kyseisen elämäkertamuodon kirjoittamista.
Mikä on auktorisoitu elämäkerta?
Auktorisoitu elämäkerta on nimensä mukainen: henkilö, josta teos kertoo, on itse mukana kirjahankkeessa.
2. Omaelämäkerta (autobiografia)
Tässä teosmuodossa henkilö kirjoittaa itse omasta elämästään ja tarjoaa henkilökohtaisen näkökulman elämänsä tapahtumiin ja kokemuksiin.
Muistelmat eroavat edellä mainitusta siinä, että ne keskittyvät tiettyyn elämänvaiheeseen. Tällaisia tietokirjoja ovat esimerkiksi Hanna Himankan Kauhan tasapaino, ruokamuistelmani (WSOY, 2024) sekä Sanna Wirtavuoren ja Eva-Riitta Siitosen teos Perheeni tarina (WSOY, 2024).
3. Autofiktio
“Auto” ilmentää omaelämäkerrallista kerrontaa, “fiktio” teoksen keksittyä osuutta. Autofiktiossa kerronta on homodiegeettistä, minämuotoista.
Kuten Tieteen termipankissa kerrotaan: “Kirjailijan oman elämän ja identiteetin sekoittuminen sepitteelliseen sisältöön rikkoo todellisuusilluusiota. — Lajissa ulkopuolista referentiaalista “totuutta” on vaikea erottaa kuvitteellisesta. Sepitteellisyyden asteen epäselvyyden vuoksi omaelämäkerrallinen subjekti jää epävakaaksi. Autofiktio mahdollistaa vaikeidenkin asioiden käsittelyn, ja kirjailijan jättäytyminen tällä tavoin kahden tekstilajin väliin voi toimia puolustuskeinona lukijoiden mahdollisia kirjailijaan kohdistuvia tuomiota vastaan.”
4. Avainromaani
Henkilökuvaa ja avainromaania ei tule sekoittaa keskenään, sillä ne eroavat toisistaan sisällöltään.
Henkilökuva on lyhyempi kirjoitus, joka keskittyy kuvaamaan yhtä henkilöä: taustaa, luonteenpiirteitä, toimintaa ja kehitystä. Henkilökuva voi olla osa laajempaa teosta tai itsenäinen (usein lehdessä julkaistu) kirjoitus.
Avainromaani puolestaan on kokonainen romaani, joka perustuu osin totuuteen. Avainromaanissa henkilöiden nimet on yleensä muutettu, mutta heidät voi silti tunnistaa todellisiksi henkilöiksi.
Kun henkilökuva pyrkii kuvaamaan henkilöä mahdollisimman tarkasti ja totuudenmukaisesti, avainromaani yhdistelee todellisuutta ja fiktiota laajemmaksi kertomukseksi; henkilökuva on tyypillisesti tiivis ja keskittyy vain yhteen henkilöön, kun avainromaani on pidempi teos, jossa voi olla useita henkilöhahmoja ja monimutkainen juoni.
5. Kronikka
Kronikka on ajankohtainen tai historiallinen selostus, joka esittää tapahtumat kronologisesti eli aikajärjestyksessä.
Kronikan tyypillisiä piirteitä ovat:
- tapahtumien esittäminen aikajärjestyksessä
- keskittyminen tietyn ajanjakson tai aihepiirin tapahtumiin
- usein objektiivinen tai neutraali kerrontatyyli
- voi sisältää sekä merkittäviä että arkipäiväisiä tapahtumia.
Kronikka eroaa esimerkiksi romaanista siten, ettei se ole fiktiivinen teos; kronikka pyrkii kuvaamaan todellisia tapahtumia mahdollisimman tarkasti. Toisin kuin romaani, joka voi sisältää monimutkaisia juonirakenteita ja henkilöhahmojen sisäistä pohdintaa, kronikka keskittyy pääasiassa ulkoisten tapahtumien kuvaamiseen aikajärjestyksessä.
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Ilmoittaudu elämäkertakurssille
Sinun tarinasi, sinun totuutesi, sinun neljä viikkoasi. Tällä kurssilla teet tärkeän taustatyön, jonka jokainen omaelämäkerta vaatii: sukellat syvälle elämääsi, tutkit sen merkittäviä tapahtumia ja tunnistat teemat, jotka kulkevat kokemustesi punaisena lankana.
