
Epäonnistuminen ei ole vain väistämätöntä vaan tarpeellista
Epäonnistuminen on sana, jota vältellään kuin huonoa säätä. Sanotaan mieluummin, että “ei mennyt suunnitelmien mukaan” tai “otettiin sentään oppia”.
Kirjan kirjoittaminen » Pseudonyymit
Pseudonyymi tulee kreikan kielen sanasta ψευδώνυμος eli pseudonymos, suomeksi sanatarkalleen vääräniminen.
Pseudonyymi tarkoittaa siis käytännössä samaa kuin vaikkapa alias, kirjailijanimi tai taiteilijanimi, peitenimi tai hallitsijanimi.
Pseudonyymejä ei kuitenkaan tule sekoittaa uuteen nimeen, joka korvaa henkilön oikean nimen pysyvästi. Tämän vuoksi pseudonyymit ovat usein väliaikaisia nimiä, joilla esimerkiksi halutaan suojata henkilön todellinen identiteetti.
Salanimiä on käytetty antiikin ajoista lähtien. Syitä on monia: osa on hakenut turvaa vainoajilta, toiset ovat halunneet turvata oman yhteiskunnallisen aseman. Osa on vain yksinkertaisesti halunnut harhauttaa yleisöä.
Näin joutuivat tekemään monet 1800-luvun naiskirjailijat, sillä naisten kirjallinen ura ei vielä tuolloin ollut sosiaalisesti hyväksyttyä.
Suomalaisesta kirjallisuudesta tuttuja pseudonyymejä ovat esimerkiksi Ilkka Remes (Petri Pykälä), Rosa Liksom (Anni Ylävaara) ja Mary Marck (Kersti Bergroth).
Kenties tunnetuin lienee Algot Untola (alun perin Algoth Tietäväinen), joka julkaisi teoksiaan nimillä Maiju Lassila, Irmari Rantamala ja J. I. Vatanen.
Sivustomme perustaja Monni Himari (Marinella Himari) käytti hänkin aluksi pseudonyymiä, joka sittemmin vakiintui käyttöön kutsumanimeksi.
Jos kurkataan hieman ohi kirjallisuuden, maailman tunnetuimpien salanimien listalle pääsevät ainakin Tom of Finland (Touko Laaksonen), Che Guevara (Ernesto Rafael Guevara de la Serna), Lenin (Vladimir Iljit Uljanov), Alice Cooper (Vincent Damon Furnier) ja Marilyn Monroe (Norma Jeane Mortenson).
Miksi Eric Arthur Blair julkaisi esikoisteoksensa Down and Out in Paris and London (1933) salanimellä George Orwell? Jotta hänen perheensä ei joutuisi häpeään köyhyydessä vietetystä ajasta.
Blair valitsi salanimensä rakkaudesta perinteitä ja Englannin maaseutua kohtaan; Pyhä Yrjö on maan suojeluspyhimys ja Orwell-joki suosittu purjehduskohde, jonka maisemissa Blair viihtyi mielellään.
Englantilainen dekkarikirjailija Agatha Christie kirjoitti huimat 66 salapoliisiromaania ja yli 15 novellikokoelmaa omalla nimellään. Mutta tiesitkö, että hän kirjoitti myös kuusi romanttista romaania nimellä Mary Westmacott.
Myös Harry Potter -tarinoiden luoja on käyttänyt salanimeä. Näin kirjailija on sanonut salanimen käytöstä (vapaa suomennos): “Olin toivonut voivani pitää tämän salaisuuden hieman kauemmin, koska Robert Galbraith -nimen käyttäminen on ollut niin vapauttava kokemus. On ollut mahtavaa julkaista ilman hypeä tai odotuksia, minkä lisäksi on ollut silkkaa iloa saada palautetta eri nimellä.”
Yhdysvaltalaisen Mark Twainin humoristiset ja satiiriset teokset elävät tänäkin päivänä. Kirjailijan kertomukset pohjautuvat hänen omiin kasvukokemuksiinsa, ja tarinoista tunnetuimpia ovat Tom Sawyerin seikkailut (1876) sekä Huckleberry Finnin seikkailut (1884).
Clive Staples Lewisin tunnetuimpia teoksia ovat Out of the Silent Planet (1938), The Chronicles of Narnian (1988) ja The Four Loves (1960). Vuonna 1961 Lewis julkaisi teoksen A Grief Observed, jossa hän käsitteli suruaan vaimonsa menetyksestä. Kirja julkaistiin alun perin salanimellä, jotta vältettäisiin Lewisin tunnistaminen kirjailijaksi.
Englantilainen Charles John Huffam Dickens oli aikansa tuotteliaimpia kirjailijoita. Yleisesti Dickensiä pidetäänkin viktoriaanisen kauden suurimpana romaanikirjailijana.
Arkista elämää ja ihmisiä kuvaava Sketches by Boz (1836) on kokoelma lyhyitä teoksia, jotka Dickens julkaisi alun perin useissa sanomalehdissä ja muissa aikakauslehdissä vuosina 1833–1836.
Molière, oikealta nimeltään Jean-Baptiste Poquelin, oli ranskalainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Mies tunnetaan etenkin komedioistaan ja melkoisista sutkautuksistaan: “Writing is like prostitution. First you do it for love, and then for a few close friends, and then for money.”
Epäonnistuminen on sana, jota vältellään kuin huonoa säätä. Sanotaan mieluummin, että “ei mennyt suunnitelmien mukaan” tai “otettiin sentään oppia”.
Kirjoittaminen on paon ja paluun taito. Toisinaan tarvitsemme uuden ympäristön, jotta sanat voivat syntyä – ja jotta ne voivat jatkaa kulkuaan sittenkin, kun reissu on ohi.
Linnunlaulun kehdossa, vanhan kirjakaupan yläkerrassa, Tenneseen maaseudulla tai eläväisessä pikkukylässä puikkelehtivan kujan päässä.