
Epäonnistuminen ei ole vain väistämätöntä vaan tarpeellista
Epäonnistuminen on sana, jota vältellään kuin huonoa säätä. Sanotaan mieluummin, että “ei mennyt suunnitelmien mukaan” tai “otettiin sentään oppia”.
Harva myöntää epäonnistuneensa. Vielä harvempi tekee sen ilman häpeää. Kirjailija ei voi välttyä epäonnistumiselta, eikä hänen pitäisi sitä edes yrittää.
Runollisesti voisi ajatella, että epäonnistuminen on kuin väärin painettu sivu kirjassa: ärsyttävä mutta usein kiinnostavin.
Pragmaattisesti epäonnistuminen pakottaa katsomaan tarkemmin, kirjoittamaan rehellisemmin ja myös paremmin, ajattelemaan uudelleen. Siksi epäonnistuminen ei ole este vaan parhaassa tapauksessa väylä kohti uutta.
Jos kirjoittaminen sujuisi aina hyvin, kaikki olisivat kirjailijoita.
Kirjoittaminen on haavoittuvaa. Virheettömän suorituksen sijaan juuri haavoittuvuus on se, mikä lukijan lopulta pysäyttää. Silti moni jättää tämän osuuden kertomatta, vaikka se todennäköisesti voisi olla omista some-julkaisuista vuoden paras.
Nykymaailmassa, jossa menestyksestä on tehty epäjumala, epäonnistuminen on ehkä radikaalein teko, jonka kirjoittaja voi tehdä – etenkin, kun sen tunnustaa avoimesti.
Seuraavat esimerkit eivät pelkästään käsittele epäonnistumista vaan pikemminkin puolustavat sitä, sillä ilman epäonnistumista ei synny totuutta.
Ja ilman totuutta, mitä kirjallisuus lopulta on?
Ajattele kirjailijoita, jotka kaikesta huolimatta kirjoittavat tuhannesta kymmeneen tuhanteen sanaa päivässä.
— He eivät kirjoittaisi, jos he eivät uskoisi itseensä.
Remember your dreams and fight for them. You must know what you want from life. There is just one thing that makes your dream become impossible: the fear of failure.
— Paulo Coelho
Ajattele kirjailijoita, jotka ovat saaneet useamman hylsyn kuin sinä ehkä tulet koskaan saamaan:
I can't give you a sure-fire formula for success, but I can give you a formula for failure: try to please everybody all the time.
― Herbert Bayard Swope, kolmesti palkittu Pulizer-reportteri
Ajattele kaikkia heitä, jotka ovat joutuneet piiloutua pseudonyymin taakse.
Usko itseesi. Niin jokainen menestyskirjailijakin on tehnyt.
Do not fear failure but rather fear not trying.
― Roy T. Bennett, The Light in the Heart
Epäonnistuminen on sana, jota vältellään kuin huonoa säätä. Sanotaan mieluummin, että “ei mennyt suunnitelmien mukaan” tai “otettiin sentään oppia”.
Kirjoittaminen on paon ja paluun taito. Toisinaan tarvitsemme uuden ympäristön, jotta sanat voivat syntyä – ja jotta ne voivat jatkaa kulkuaan sittenkin, kun reissu on ohi.
Linnunlaulun kehdossa, vanhan kirjakaupan yläkerrassa, Tenneseen maaseudulla tai eläväisessä pikkukylässä puikkelehtivan kujan päässä.