Haiku on maailman lyhin runo ja mielikuvitukselle tilaa jättävä kolmen säkeen maailma – tiettyä tyyliä ja tiettyä tavumäärää noudattava hetken kuvaus eli tuokiokuva.
Haikurunous on erinomainen tapa oppia näkemään ja kuvailemaan maailmaa ytimekkäästi; lukijan tulee sisäistää kolmen lyhyen säkeen aikana se hetki, joka pysäytti haikurunoilijan ajattelemaan.
Haikua ei tule sekoittaa aforismiin eikä kielelliseen vertauskuvaan, sillä haikurunolla ilmaistaan aina tapahtumaa tai tunnetta.
Haikun rytmi koostuu kolmesta säkeestä, joiden tavut ovat 5 – 7 – 5.
Haiku on syntynyt tankasta, jonka rytmi seuraa sääntöä 5 – 7 – 5 – 7 – 7.
Haiga puolestaan tarkoittaa haikua, joka on yhdistetty valokuvaan tai maalaukseen.
Ensimmäiset haikurunot kirjoitettiin Japanissa satoja vuosia sitten. Jo tuolloin haiku oli paljon enemmän kuin vain runon muoto – se oli ja on edelleen runoilijoiden tapa ilmaista itseään. Ajan saatossa alun perin vitsikkäät haikut muuttivat muotoaan syvällisiksi runoiksi, sellaisiksi, joina ne tänä päivänä parhaiten tunnetaan.
Vaikka haikua pidetään yhtenä Japanin merkittävimmistä runolajeista, maailman lyhimmän runon suosio ei ole aina ollut yhtä loistelias.
Aluksi toisarvoisena kirjallisuutena ja yksinkertaisina sanaleikkeinä pidetyt haikut nousivat uuteen arvoon Masaoka Shikin (1867–1902) ansiosta. Vaikka Shiki nosti haikut estradille, kaikkien aikojen suurimapana haikurunoilijana pidetään Matsuo Bashoota (1644–1694), joka syntyi köyhään samuraiperheeseen eteläisessä Japanissa.
Katsotaan seuraavaksi, miten haiku kirjoitetaan.
Lataamme vain aivan pakolliset evästeet; tarvittavat evästeet ovat ratkaisevan tärkeitä verkkosivuston perustoiminnoille, eikä verkkosivusto toimi tarkoitetulla tavalla ilman niitä. Evästeet auttavat tätä sivustoa toimimaan oikein.