
Epäonnistuminen ei ole vain väistämätöntä vaan tarpeellista
Epäonnistuminen on sana, jota vältellään kuin huonoa säätä. Sanotaan mieluummin, että “ei mennyt suunnitelmien mukaan” tai “otettiin sentään oppia”.
Kirjoittaminen on oikukas rakastaja.
Se ensin kuiskuttelee suuria lupauksia, houkuttelee istumaan kirjoituspöydän ääreen. Ja kun paperi on täynnä sanoja, kun sydän on räjähtämäisillään jännityksestä, sanat vetäytyvät.
Sanat jättävät sinut yksin odottamaan vastausta, joka saattaa olla kylmä, kiusaantunut tai vain yksinkertaisesti “ei”.
Hylkäyskirje on tulevan kirjailijan ensimmäinen todellinen vastaanotto.
Merkki siitä, että on yrittänyt, ja todistus siitä, että on uskaltanut.
Samalla se voi olla suuren kertomuksen alku.
Ajattele Stephen Kingiä, joka sai niin monta ei-vastausta, että naulasi ne kaikki seinälle1. Ajattele kahtatoista hylkäystä saanutta J.K. Rowlingia, jolle kustantamot sanoivat, ettei kukaan halua lukea tarinaa pojasta, joka menee taikakouluun2.
Kirjallisuuden historia on täynnä suuria nimiä, joiden teokset olisivat voineet jäädä pöytälaatikkoon, ellei joku olisi päättänyt antaa vielä yhden mahdollisuuden.
Ja ennen kaikkea, koska kirjoittaja ei itse päättänyt luovuttaa.
Tämä artikkeli on heidän tarinansa. Muistutus sinulle siitä, että hylkäys ei ole loppu. Se on viesti, että olet matkalla. Ja että kirjoittaminen – se oikukas, rakastettava, armoton seuralainen – on yhä siinä, odottamassa, että jatkat.
Kustantamo Faber & Faberin johtaja T. S. Eliotin päätös hylätä George Orwellin Eläinten vallankumous (Animal Farm) vuonna 1944 sai miehen varmasti kiemurtelemaan, kun hän joutui näkemään teoksen menestyksen Secker & Warburgin kustantamana.
Stalinia arvostellut teos ei ollut Eliotin mielestä ajan hengelle sopiva, olihan Neuvostoliitto tuolloin Britannian sodanaikainen liittolainen.
“Emme ole vakuuttuneita”, Eliot kirjoitti Orwellille, “siitä, että tämä on oikea näkökulma, josta käsin tämänhetkistä poliittista tilannetta voidaan kritisoida.”3
William Golding Kärpästen herran (Lord of the Flies) Faber & Faber kuitenkin julkaisi vuonna 1954, mutta vasta sitten, kun mies oli saanut toisaalta useamman hylsyn liian synkkänä ja epärealistisena pidetyn tarinansa vuoksi. “Rubbish and dull. Pointless.”4
Ajattele bestseller-kirjailijaa, joka voi kertoa, kuinka hänen teostaan ei ymmärretty. Kuinka käsikirjoitus hylättiin kerta toisensa jälkeen – ja miten inspiroivaa ja kannustavaa tämän kuuleminen voi olla vielä kirjailijaksi matkalla olevalle kirjoittajalle.
Stephen Kingin yli 30 hylkäystä saaneesta Carriesta (1974) tuli lopulta hänen läpimurtonsa.5
On vaikea kuvitella, että sanat “vastuuton” ja “ei tule koskaan myymään” todella sanottiin rakastetun Kaislikossa suhisee -teoksen (The Wind In The Willows) kirjoittajalle, Kenneth Grahamelle. Myös hän sai monia hylkäyskirjeitä, ennen kuin teos viimein julkaistiin vuonna 1908.6
Viidakkokirjan isälle, Rudyard Kiplingille, puolestaan todettiin: “[Y]ou just don’t know how to use the English language.”7
Louisa May Alcottille kustantajan jyrkkä hylkäys sisälsi repliikin: “Stick to your teaching, Miss Alcott. You can’t write.” Onneksi Alcott ei kuunnellut hänen neuvoaan – ja niin klassikkoteos Little Women julkaistiin kahtena niteenä vuosina 1868 ja 1869.8
Vaikka Muumi-kirjat ovat nykyään maailmanlaajuisesti rakastettuja, Tove Janssonillakin oli aluksi vaikeuksia saada kustantajat kiinnostumaan hänen hahmoistaan ja tarinankerronnastaan.
Nyt on sinun vuorosi jaksaa. Jatka kirjoittamista ja käsikirjoitusten lähettämistä, äläkä ikinä luovuta.
Sinä voit olla seuraava menestyskirjailija, joka kertoo oman tarinansa vasta sanojen parissa aloittaneille.
Epäonnistuminen on sana, jota vältellään kuin huonoa säätä. Sanotaan mieluummin, että “ei mennyt suunnitelmien mukaan” tai “otettiin sentään oppia”.
Kirjoittaminen on paon ja paluun taito. Toisinaan tarvitsemme uuden ympäristön, jotta sanat voivat syntyä – ja jotta ne voivat jatkaa kulkuaan sittenkin, kun reissu on ohi.
Linnunlaulun kehdossa, vanhan kirjakaupan yläkerrassa, Tenneseen maaseudulla tai eläväisessä pikkukylässä puikkelehtivan kujan päässä.