Maaginen realismi
Kirjallisuuden tyylilaji
Maaginen realismi kirjallisuudessa
Kun ihme kohtaa normaalin, syntyy kahden vastakkaisen todellisuuden kohtaaminen eli maaginen realismi.
Kirjallisuuden ja taiteen tyylilaji
Maaginen realismi on postmodernin kirjallisuuden suuntaus ja kerrontatekniikka, jossa realistiseen kerrontaan liitetään fantasian elementtejä.
Arkiset tapahtumat voidaan ympäröidä mystiikalla, loitsuilla, toisella ulottuvuudella, henkiolennoilla ja ylipäätään magialla, minkä ansiosta lukijalle syntyy vaikutelma kahden rinnakkaisen todellisuuden samanaikaisuudesta.
Maagisen realismin synty
Käsitettä käytti ensimmäisen kerran saksalainen kuvataidekriitikko Franz Roh vuonna 1925 julkaistussa esseessään “Nach-Expressionismus, Magischer Realismus: Probleme der neuesten Europäischen Malerei”.
Vaikka käsite syntyi kuvataiteen piirissä, sitä alettiin käyttää II maailmansodan jälkeen myös kirjallisuudentutkimuksessa.
Gabriel García Márquezin kirja Sadan vuoden yksinäisyys on yksi genrensä tunnetuimmista teoksista.
Maagisen realismin kirjallisuutta
- Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät
- Anthony Doerr: Davidin uni
- Stephen King: Keveys
- Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
- Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
- Terhi Tarkiainen: Pure mua
- Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo
- Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
- Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet
- Joanne Harris: Mansikkavaras
Lähteet
- Tieteen termipankki 10.1.2023: Kirjallisuudentutkimus:maaginen realismi.
- https://www.kirjavinkit.fi/avainsanat/maaginen-realismi/
- Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Maaginen realismi”, Otavan kirjallisuustieto, s. 461. Helsinki: Otava, 1990.
