Pöytälaatikon uumenista koviin kansiin
Olen kirjoittanut ikäni. En kuitenkaan koskaan ole julkaissut tekstejäni missään.
Vieraskynä
V. Lehtonen, teksti
Tähän on tultava muutos, päätin.
Koska vaimoni ja lapseni ovat kiitettävällä myötätunnolla kannustaneet, lukeneet ja antaneet palautetta raakileisttani jo vuosien ajan, halusin näyttää heille, mihin pystyn. Olen aina halunnut julkaista kirjan. Aivan sattuman kaupalla löysin kurssin, jolla luvattiin opettaa kaikki tarpeellinen tieto siitä, miten oma kirja kustannetaan.
Liekö mahdollista, ajattelin. Päätin kuitenkin ostaa kurssin.
Kun kirjoja, taloa tai kirjoittamiselle ehdotonta kahvia ei lasketa, olen varmasti harvoin ostanut mitään yhtä järkevää. Olen aina katsonut kirjailijoita ylöspäin. Ihailen heitä. Haaveissani olen ollut kirjailija itsekin.
Pian olen sitä.
Olen päättänyt julkaista kirjani tämän vuoden aikana. Käsikirjoitus on loppusuoralla, tiedän kaiken tarvittavan. Mutta mistä kirjalle nimi? Se kai syntyy viimeisenä, kuten kurssillakin pohdittiin. Toiset äkkäävät sen heti. Minun kohdallani ei ole niin. Annan nimen hautua rauhassa, odotan sen syntymistä. Ei minulla ole kiire, vaikka haluaisin kiirehtiä. Olen päättänyt antaa nimelle aikaa.
Kiitos erään forumilaisen, kiitos Kirjoittamisen sivusto. Oman kirjan julkaiseminen ei enää tunnu utopistiselta unelmalta, mahdottomalta haaveelta. Tiedän pystyväni tähän.
Kiitos.
Vieraskynät ovat kurssilaistemme kirjoittamia julkaisuja. Tämän tekstin aihe kumpusi Julkaise omakustanne -kurssilta.
Julkaistu 7. tammikuuta 2023