Runous
Runous, toiselta nimeltään lyriikka, on yksi kolmesta kaunokirjallisuuden lajista (ne kaksi muuta kaverustahan ovat proosa ja draama).
Kirjallisuuden ja taiteen tyylilaji
Kirjallisuuden lajeista vanhimpana runous kantaa harteillaan raskasta viittaa – sitä sekä rakastetaan että vihataan. Moni mieltää runot valitettavasti vain siirappisiksi rakkausrunoiksi, joita kirjoitellaan piiloon pöytälaatikkoon.
Runous on kuitenkin niin paljon muutakin, että olisi sääli olla antamatta sille mahdollisuutta. Kukapa ei pitäisi todella paljon esimerkiksi lempilaulunsa sanoista (eli lyriikoista)? Ja kappas vaan, siinähän meillä on taas runo!
Modernista vapaamitallisesta perinteiseen mitalliseen runoon
Runoja on sekä vapaamitallisia että tiettyä rytmiä noudattavia.
Vapaamitalliset, eli modernit runot, ovat lähtökohtaisesti helpompia kirjoittaa, niissä kun ei tarvitse laskea tavuja ja rytmejä eikä kuulla intonaatioita eli painotuksia.
Toisaalta, rohkea lähtee ennakkoluulottomasti myös kokeilemaan mitallisten runojen maailmaa, runojen alkulähteille.
Runojen synty
Runous alkoi suullisena sanataiteena. Lyriikka puolestaan on saanut nimensä kreikkalaisesta lyyra-soittimesta, jolla runoilija säesti esitystään.
Antiikin Kreikassa runous jaettiin kolmeen pääosaan:
- lyyrinen runous
- eeppinen eli kertova runous
- draamallinen eli näytelmärunous.
Oletetusti maailmanhistorian ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija ja runoilija, Enheduanna, (n. 2285–2250 eaa.), oli akkadilainen prinsessa ja Taivaan ylipapitar.
Kun tarkastellaan kirjoittamiseen ja etenkin runouteen liittyviä kreikkalaisen mytologian hahmoja, esiin nousee enemmän naisten kuin miesten nimiä:
- Athena, runouden jumalatar
- Calliope, kaunopuheisuuden ja eeppisen runouden jumalatar
- Erato, eroottisen runouden jumalatar
- Euterpe, lyyrisen runouden jumalatar
- Thalia, bucolisen eli paimen- tai pastoraalirunouden jumalatar
- sekä Urania, tähtitieteellisten kirjoitusten jumalatar
Myös roomalaisesta mytologiasta nousee esiin jumalatar Minerva, joka toisinaan assosioidaan runouden edustajaksi.
Suomen kielen runo-sana merkitsi alkuaan runonlaulajaa, tietäjää (runoi). Nykyisessä merkityksessä sana tavataan ensi kerran 1678.
Tiesitkö, että tämä germaanista alkuperää oleva sana tarkoitti alun alkaen salaista tietoa, taikamerkkiä tai riimukirjainta; muinaisgermaanit esittivät “runoja” taikoja tehdessään.
Muinaisruotsissa runokarl tarkoitti sekin tietäjää ja noitaa. Muinaisiirissä run puolestaan merkitsi salaisuutta.
Latinan sana vates tarkoitti alkuaan ennustajaa tai näkijää, mutta Vergiliuksesta alkaen myös runoilijaa. Kaikkineen etymologia viittaa siihen maagiseen voimaan ja salaperäisyyteen, jota runon rytmiset ja kuvalliset ominaisuudet synnyttävät.
Japanilainen tankarunous
Tiesitkö, että tankarunoja on säilötty japaniksi enemmän kuin mitään muita runomuotoja maailmassa.
Alun perin wakarunouden alalajina tunnetut tankat syntyivät Japanissa Heian-aikakaudella (794–1185). Tuolloin runomitta oli suosittu etenkin hovinaisten mutta myös zen-munkkien keskuudessa.
Haiku, tankan pikkusisar
Haiku on maailman lyhin runo ja mielikuvitukselle tilaa jättävä kolmen säkeen maailma – tiettyä tyyliä ja tiettyä tavumäärää noudattava hetken kuvaus eli tuokiokuva.
- Haikun rytmi koostuu kolmesta säkeestä, joiden tavut ovat 5 – 7 – 5.
- Haiku on syntynyt tankasta, jonka rytmi seuraa sääntöä 5 – 7 – 5 – 7 – 7.
Moderni runous syrjäytti kultaisen kieliasun
Runonlaulajien kautta levinnyt kirjallisuuden laji muutti usein muotoaan, sillä sen ajan ihmiset eivät aina muistaneet sanasta sanaan alkuperäistä runoa. Muistin helpotukseksi syntyivät runomitat sekä alku- ja loppusoinnut, ja lopulta kirjoitustaidon kehittyessä runoja alettiin kirjoittaa ylös.
Kieliopillisen oikeellisuuden sijaan runojen kieli on usein hyvin esteettistä: välimerkit putoavat pois, säkeet voidaan kirjoittaa yhdelle tai useammalle riville.
Vaikka moderni runous hylkäsi runomitat 1900-luvun alussa, mitallinen runous pitää edelleen pintansa.
Näin moderni runous muutti alkuperäistä muotoa:
- säännöllisesti toistuva runomitta katosi
- vapaamuotoinen runomitta mahdollisti rytmin muutokset
- alku- ja loppusointujen käyttö väheni
- runon rakenne rikkoontui
- runot muuttuivat puhekielenomaiseksi
- runot muuttuivat monimerkityksellisiksi (metaforat, symbolit, vertaukset).
Tule mukaan runohaasteeseen!
Osallistu 30 päivän runohaasteeseen, jossa kirjoitat joka päivä erilaisen runon. Tällä kirjekurssilla teet tehtäviä yli 20 runolajin parissa.
