Dialogi tekstissä — 8 tapaa merkitä repliikki
Kirjan kirjoittaminen » Dialogi
Pupunkorvat eli hipsut eli lainausmerkit vai perinteinen pitkä ajatusviiva? Tai jos sittenkin jotain kokeellisempaa?
Tällä kertaa käsittelemme dialogin merkintätapoja – emme siksi, että olisi vain yksi oikea tapa puhua paperilla, vaan siksi, että valinnallasi pystyt muuttamaan tekstin tunnelmaa.
Vuoropuhelun merkintätapa voi säätää rytmiä, korostaa kertojaa tai jättää asioita arvailun varaan. Kokeellinen dialogi voi olla myös vahva visuaalinen lisäys teoksesi sivuille.
Käydään seuraavaksi läpi eri tapoja tehdä puheesta totta.
Miten kirjoitetaan vuoropuhelu?
Yleisimmin vuoropuhelussa eli repliikeissä käytetään lainausmerkkejä tai ajatusviivaa. Toisinaan tehokeinona on jättää molemmat pois. Rohkea kokeilee kursivointia tai lihavointia.
Minkähän näistä tavoista vielä valitset tarinaasi?
Pitkä ajastuviiva on perinteisin
— Kaikki hyvin? virkailija kysyi.
— Suorastaan loistavasti, vastasin.
Perinteisin ja siten yleisin tapa merkitä vuoropuhelun repliikki on käyttää em-viivaa eli pitkää ajatusviivaa (—), jota seuraa yksi välilyönti.
Repliikki sisennetään aina omalle rivilleen. (Esimerkissä alkaa uusi luku, minkä vuoksi Portaat-aloitusta ei ole sisennetty.)
Portaat parkuivat, kun Lauri tömisteli alakertaan. Kello lähenteli iltayhdeksää. Kun ihmiset normaalisti keittäisivät tähän aikaan unta suosivaa kamomillateetä, tämä mies oli toista maata.
— Jokos keitetään uudet kahvit? Huomioi, että ajatusviivoja on eri pituisia: lyhyt “–” ja pitkä “—”.
Kun puhuja vaihtuu, toinen repliikki alkaa aina uudelta riviltä. Ja kun vuorosana päättyy muuhun välimerkkiin kuin pilkkuun (esimerkiksi “?” tai “!”), pilkkua ei tule, kuten näet alla olevasta esimerkistä.
Portaat parkuivat, kun Lauri tömisteli alakertaan. Kello lähenteli iltayhdeksää. Kun ihmiset normaalisti keittäisivät tähän aikaan unta suosivaa kamomillateetä, tämä mies oli toista maata.
— Jokos keitetään uudet kahvit? hän kysyi.
— Mitä nyt taas, Lauri! parkaisin. Hipsut eli lainausmerkit eli "pupunkorvat"
Nykyisin kirjoissa näkee yhä useammin käytettävän lainausmerkkejä.
Teoksen lopullisessa taitossa lainausmerkit muotoillaan aina osoittamaan samaan suuntaan:
- ei näin “…”
- vaan näin ”…”
- eli hipsut osoittavat vasemmalle.
Alla esimerkki.
”Kaikki hyvin, rouva?” virkailija kysyi.
”Suorastaan loistavasti”, vastasin. Englanninkielisissä teoksissa nähdään toisinaan käytettävän alla olevaa tapaa eli “sinkku-hipsua”.
'I love writing books!' said John. Kuten pitkät ajatusviivat, myös dialogissa käytettävät lainausmerkit sisennetään. (Alla olevassa esimerkissä alkaa uusi luku, jolloin ensimmäisen virkkeen eteen ei tule sisennystä.)
Laurin lähestyvissä askelissa kuuluu kiire.
"Pekka, nyt meidän on ihan pakko lähteä pilkille!
Uni painaa silmiä. Miten tuo mies voi aina olla niin aikaisin hereillä.
"Pekka, ylös!"
"Mmmm.." Kun sama henkilö puhuu, hän voi puhua samalla rivillä
Saman puhujan vuorosanat voidaan pitää samalla rivillä.
”Kaikki hyvin, rouva?” virkailija kysyi, ”näytätte väsyneeltä.”
”Tämä on kerrassaan loistava idea”, virkailija ilahtui. ”Fantastinen idea!” Toim. huom. Jos luet artikkelia puhelimella, “Fantastinen idea!” saattaa tipahtaa rivityksen vuoksi omalle rivilleen. Vuoropuhelun osana se kuitenkin kuuluu heti edeltävän virkkeen perään.
— Mitä vielä toivoisitte, virkailija puuskahti, — olen etsinyt teille kaikki teokset, mitkä pyysitte.
— Mitä vielä toivoisitte? virkailija kysyi iloisesti. — Autan mielelläni!" Johtolause lainauksen edellä
Opiskelijat osoittivat mieltään eduskuntatalon edessä:
— Tukiamme ei saa leikata!
Opiskelijat osoittivat mieltään eduskuntatalon edessä: ”Tukiamme ei saa leikata!”
Kokeellinen kursiivi, kovaääninen lihavointi
Marja Kyllösen Vainajaiset (Teos 2022) on erinomainen esimerkki teoksesta, jossa yksi kertojista ajattelee ääneen lihavoiduin virkkein. Valinta on tehty harkiten ja oivaltavasti, sillä kertojan kieli on ronskia ja toisinaan todella irvokasta. Lihavointi toimii siis myös visuaalisena elementtinä. Muu dialogi toteutetaan kuitenkin pitkää ajatusviivaa hyödyntäen.
Toinen esimerkki tulee sekin iholle.
Teoksessaan The Dig (Coffee House Press 2014) Cynan Jones on luopunut kaikista tavoista erottaa dialogi tekstistä.
We've had a report of fly-tipping. He waited. I just wanted to ask whether you would know anything about that.
What did they tip? asked the man. The policeman didn't respond. He was looking at the junk and the big man saw and said, Does it look like I throw things away? Just wondered if you could help, sir, said the policeman. Tällä tavoin – kirjailijaa itseään lainaten – tekstin toivotaan olevan lukijalle “välittömämpi” ja helpommin samaistuttava.
Vanha koulu, paras koulu?
Hipsujen historia juontaa kauas. Ennen aikaan kirjurit merkitsivät teoksen tärkeimmät tai muutoin huomionarvoiset kohdat marginaaleihin lisättävällä suurempi kuin -merkillä.
Pian tapa muuttui niin, että sillä erotettiin omat ajatukset muiden sanomasta. Samuli Paulaharjun teoksessa Vaeltaja tunturien maassa (WSOY 1947) kirjailija on käyttänyt jalostunutta merkkiä “»” lainausten esittämiseen.
Tässä yksi esimerkki sivulta 55:
Mutta oikeat erämiehet muistivat aina, kun outoon paikkaan asettuivat, pyytää olinsijaa, että saisivat rauhallisen yön suuren, pimeän erämaan helmoissa. Loijolle asettuessaan täräntöläinen sanoi:
»Maata pyyvän maahiselta maatakseni
ja lemmettä levätäkseni.
Santti salvon laskijalle,
pyhäristin nostajalle,
Iesus kilpeni, Maria miekkani.» Kuten huomaat, vaihtoehtoja on monia. Minkä tavan sinä valitset?
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Suosituimmat kirjoituskurssimme
Etsitkö omaa ääntäsi kirjoittajana? Luovan kirjoittamisen kurssi auttaa sinua tunnistamaan tavoitteesi ja sanoittamaan ajatuksesi tavalla, joka tuntuu aidosti omalta. Saat inspiroivia tehtäviä, jotka avaavat kirjoituslukkoja ja kuljettavat sinut uusille poluille. Kurssi sisältää ammattimaisen palautteen, joka auttaa sinua kehittymään ja hiomaan tyyliäsi.
Kynän ja paperin baletti on luovan kirjoittamisen jatkokurssi, jolla syvennät taitojasi ja hiot tekstejäsi yksityiskohtia myöten. Teet monipuolisia harjoituksia ja saat yksilöllistä palautetta – molemmat auttavat sinua täydentämään tyyliäsi ja kirjoittamaan vaikuttavia tekstejä. Voit osallistua kurssille, vaikka et olisi käynyt Luovan kirjoittamisen kurssia.
Sinä haluat kirjoittaa kirjan. Ehkä olet jo aloittanut käsikirjoituksen parissa, ehkä olet pyöritellyt ideaa vuodesta toiseen tietämättä, miten aloittaa. Tässä kohtaa moni luovuttaa. Sinä et. Romaanin kirjoittamisen kurssilla seuraat selkeää, askel askeleelta etenevää suunnitelmaa, joka auttaa sinua toteuttamaan ideasi valmiiksi käsikirjoitukseksi.
Kaikilla meillä on tarina. Mutta kuka sen kertoo, jos et sinä? Elämäkertakurssilla kaivat esiin sen, mikä oli totta, myös sen, mikä olisi voinut olla. Tällä kurssilla kaikki elämässä koettu muotoillaan uudestaan, leikataan irti ja liimataan takaisin, sanotaan kaunistelematta, mutta kauniisti. Ei kysytä, saako näin kirjoittaa, vaan kirjoitetaan.
Luonto on mukana lähes jokaisessa tarinassa ja kirjallisuuden genressä. Vuodenkierto-luontokirjoituskurssilla opit tulkitsemaan luontoa väkevällä, vahvalla ja kauniilla tavalla. Pääset lataamaan seitsemän luontosanastoa luovan kirjoittamisen tueksi, lisäksi kurssi sisältää palautteen tekstistäsi.
Haikuissa jokainen tavumuutos on merkityksellinen – jokainen tauko kertoo enemmän kuin sanat itse. Haikumieli-kurssilla astut japanilaisen runouden lempeälle polulle ja opit tavan katsoa maailmaa niin, että pieninkin hetki voi olla kokonainen kertomus. Lataat käyttöösi saijiki-sanakirjan ja opit käyttämään kigoja haikujesi tukena.